Kaikki alkoi, kun lueskelin viime keväänä Suuri Käsityö -lehteä, jossa esiteltiin virkattuja hyllynreuna-pitsejä. Olen aina haaveillut vanhasta pitsihuvilasta ja tottahan siellä pitää olla hyllyissä reunapitsit. Tajusin siis, että mistään ei tule mitään, jos en osaa virkata! Ei kun tuumasta toimeen. Hain innoissani kalalangan ja etsin käsiini koukun tietämättä ollenkaan, mitä pitäisi tehdä. Ketjusilmukka vielä onnistui mutta siihen se jäikin.
Äitini opetti minut tekemään isoäidinneliön ja pikkuhiljaa olen oppinut lukemaan vaativampiakin ohjeita. Nyt olen aivan koukussa. Kauppareissusta ei tule mitään jos en pääse lankahyllylle hypistelemään lankoja, Minne tahansa lähdenkin, mukana täytyy olla edes jonkinlainen virkkuu ajanvietteeksi. Pinterestini täyttyy virkkausideoista, lankoja on kertynyt kaksi korillista ja pää pursuaa ideoita. Virkattu matto on huoneen komistus ja virkattuja koreja löytyy sieltä täältä.
Tällä hetkellä keskeneräisenä on isoäidinneliöpeitto, johon ylläolevat neliöt eivät kuitenkaan liity. Tervetuloa seuraamaan, tuleeko peitosta koskaan valmista ja mitä muuta blogi tuo tullessaan!
- Kaisa Koukku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti